Elävää kieltä Karvilasta
Puhuttu kieli muuttuu voimakkaasti ajan myötä. Internet ja erityisesti Some ovat tuoneet runsaasti uusi sanoja ja lyhenteitä, jotka pääasiallisesti ovat lainoja tai väännöksiä englannin kielestä. Kun kommunikaatio eri alueiden ja ihmisryhmien välillä oli vielä rajoitetumpaa, saattoi kieli varioitua erilaisiksi murrevivahteiksi hyvinkin pienillä alueilla.
Karvila on savon- ja karjalanmurteiden rajamaastossa. Karvilassa sanotaan esimerkiksi ensimmäistä persoonasta mie, kun ”oikeat” savolaiset sanovat minä, vaikkapa Kuopiossa. Mikkelissä taas sanotaan miä ja siä, jota ei ilmene juurikaan muualla, kun sen sijaan mie -sanaa käytetään laajasti Kaakkois- ja Pohjois-Suomessa. Omien sanojen kehittymisestä Karvila on minulle hyvinkin tuttu, vietinhän siellä lapsuuden ja aikuisiälläkin olen paikkakunnalla ollut ahkerasti. Nyt panimoyrittäjyyden kautta vietän vähintään puolet ajasta paikkakunnalla. Nykyisin paikallisesti puhuttava murre on muuttuvat paljon siitä mitä se oli 60- ja 70-luvulla. Siihen aikaan oli oikein kansanhuvi keksiä mitä lennokkaampia ilmaisuja ihan vaan fiiliksen mukaan – uusia sanoja syntyi tuon tuosta.
Savo-Karjalan murteellehan on ominaista, että verbi yksinään ei ole riittävän tarkka ilmaisemaan mistä on kysymys. On suorastaa välttämätöntä lisätä verbiin määre, että kuulija saa tarkan mielikuvan mitä tapahtui. Ennen ei koskaan sanottu, että joku käveli jostakin jonnekin, vaan miten joku käveli, piti lauseessa tuoda ilmi.
Esimerkkejä
- Nuapur kävellä vitmotteli pihhaa – käveli vauhdikkaasti pihaan
- Hää löntysteli karhun lailla – käveli hitain, verkkaisin askelin
- Ukko marhas tietä pitkin – esimerkiksi vanhojen ihmisten hidasta kulkua
- Se vuan viuhto mänemään semmosta kyytiä – hänellä oli kova kiire
- Ruahusti polulla reppu selässä – Reppu oli ilmeisesti painava, kun askel painoi
- Hää ramppas tuvassa ees takasin – emännällä kiireitä pirtissä
- Se jutkuttel vilsa piässä kirkolle päen – Hän käveli verkkaisin askelin vilttihattu päässä
kirkonkylän suuntaan - Se tulla jytistel tuppaan – paukutti lumia saappaista sisään tullessa
Ihan vaan muutamia mainitakseni. Lisäksi tietysti adjektiivit vaativat vahvistusta, eihän kuulija
muuten saa täsmällistä käsitystä minkälainen kohde oli. Esimerkkejä: - se oli semmonen tytön tiärikkä – aikuinen, pienikokoinen nuori nainen
- Semmonen ukon ruhjake viäntäyty tuppaa – Huonosti pukeutunut, todennäköisesti iäkäs
mies tuli verkkaisella tahdilla käymään. - No se ol sellanen äljäkän keltainen – keltainen väri oli liian dominoiva
- Semmonen kupo kuule kun kuatu – lihava mies menetti tasapainonsa.
Jos sinulla on kerrottava meille murrejuttu, laita ihmeessä tarinaa tulemaan osoitteeseen ville@karvilanpanimo.fi, niin laitetaan se julkaisuun meidän Tarinat -osiossa.